Pinna on kireällä heti aamusta. Vilkas Sydän haluaa heti herättyään päästä tutkimusmatkoilleen. Remontin keskellä Äidin on entistä tarkemmin tarkkailtava Sydämen touhuja. Silti pienen suusta löytyy milloin mitäkin. Äiti ei edes halua tietää, mitä mahaan asti on joutunut. Äiti on aina tarvinnut aikaa heräämiseen ja omiin aamutoimiinsa. Pinna kiristyy entisestään, kun hampaiden harjauksen ja kasvojen pesun yhteydessä pitää valvoa, mitä kiellettyjä asioita Sydän tällä kertaa löytää. Vessaharja on aina vaan yhtä kiehtova asia.

Äiti huomaa "vetävänsä pultit" liian helposti, mutta tajuaa sen liian myöhään. Liian myöhään tulee ymmärrys siitä, ettei pieni vielä ymmärrä. Vessaharja ei ole maailman puhtain asia. Vessapaperirullakin näyttäisi olevan olemassa vain jotta Sydän voisi sen purkaa. Vihaisena Äiti kantaa Sydämen useaan otteeseen olohuoneeseen odottamaan Äitiä. Sydän ei odota vaan palaa vessaharjansa ääreen välittömästi.

Seuraa aamupuuro ja vihattu ruokailuhetki. Sydän ei malta olla hetkeäkään paikoillaan, vaan nousee ja pyörii syöttötuolissa. Äiti yrittää tunkea puurolusikkaan toisen suuhun, mutta pää pyörii kuin väkkärä. Äidin mieleen tulee vitsi vauvakuumeen taltuttamisesta. Lapsen syöttäminen todella vertautuu narun päässä roikkuvaan, heiluvaan meloniin, johon tehtyyn reikään yritetään tunkea lusikkaa. Puuro tekee asiasta kahta kauheamman. Se tarttuu Sydämen sormiin ja siirtyy sieltä pöytään, tuoliin, Äidin käsiin ja käsivarsiin. Lopulta pienet puurokädet tarraavat Äidin edellisenä iltana pestyihin, ihanan puhtaisiin hiuksiin, kun Äiti kumartuu pyyhkimään puuroa lattialta. Kiitos tästäkin.

Puuroa jää lautaselle puolet tehdystä annoksesta. Söi sentään jotain, olisi kyllä saanut syödä enemmänkin. Alkaa mittava puhdistusoperaatio. Puhdistuksen jälkeenkin Sydän on vielä puurossa, varsinkin hänen paitansa hihat. Sieltä puuro sitten siirtyy ympäri asuntoa, mutta nyt Äiti ei jaksa asiasta välittää. On toimittava nopeasti. Leipää omaan nassuun ja kahvia naamariin. Onneksi Sydän menee jo kohta päiväunille. Sitten kyllä Äitikin nukkuu.

Sydämen nukkuessa alkaa kuitenkin siivous. Liian tarkka Äiti ei kuitenkaan ole, mitäpä pieneistä muruista. Äidin oma hetki ilmenee lehden lukuna. Enää ei kannata mennä unille, lapsi herää taas pian. Sitten alkaa jälleen ruokailu, joka on yhtä inhottavaa kuin edelliselläkin kerralla. Äiti luovuttaa, vaikka Sydän ei ole syönyt juuri mitään. Äiti ei jaksa yrittää, syököön näkkileipää. Näkkileipä maistuukin pienelle.

Seuraa ulkoiluhetki. Syksyn kylmät kelit toivat mukanaan inhottavan lisän. Vaatekerta toisensa perään pitää pukea pienen päälle. Sydän hermostuu helposti, Äiti ymmärtää kyllä. Kuumahan siinä molemmille tulee. Valitettavasti Sydämen rimpuilu ei auta asiaa pätkääkään. Pysy nyt hetki paikallasi, ollaan nopeammin valmiita. Mutta pieni ei ymmärrä. Sitten vielä raivarit siitä, että joutuu jälleen vaunuihin. Ei sinun tarvitse mennä nukkumaan, mennään vaan puistoon. Mutta pieni ei ymmärrä. Onneksi Sydän rauhoittuu hiukan kun vaunut lähtevät liikkeelle. 

Puisto on onneksi ihan kulman takana. Sydän innostuu, kun huomaa minne vaunut suuntaavat. Kiikkumaan! Kiikussa jaksetaan olla muutama minuutti, sitten pitää jo päästä tutkimaan. Liikkuminen on hidasta. Vaatekerroilla on varmasti oma vaikutuksensa. Ja sillä, että pienen kokonsa takia Sydämelle ei oikein löydy sopivia ulkoiluvaatteita. Sydämen kokoiset lapset kun yleensä vain nukkuvat ulkona tai katselevat vaunuista tai sylistä maailman menoa. Myös se, että puistossa on paljon nähtävää, hidastaa pienen menoa. Puistoon tulee vanhempia lapsia, joita Sydän katselee hetken epäluuloisesti ujostellen, mutta pian hän jo lähtee heitä lähestymään. Lapset eivät kiinnitä Sydämeen juurikaan huomiota. Varmaan he pitävät häntä liian pienenä ja nuorena omiin leikkeihinsä. Se ei kuitenkaan hidasta Sydäntä, hän selvästi haluaa tutustua toisiin.

Sillä hetkellä Äiti kokee valaistumisen. Hän on aina ajatellut, että Sydän jarruttaa Äitiä. Noin pienen kanssa ei kannata mennä kerhoihin tai tapaamisiin. Askartelu, piirtely tai muutkaan aktiviteetit eivät onnistu noin pieneltä. Muskarissakin pieni ujostelee, eikä pääse oikein vauhtiin. Nyt Äiti kuitenkin tajuaa, että on itse jarruttanut Sydäntä. Sydän haluaa tutustua ja ujostelukin helpottaa ajan kanssa. Ohjelmasta viis, kunhan pääsisi tapaamaan muita lapsia. Sydän on rohkeampi kuin Äiti. Äiti on lykännyt kerhoihin ja tapaamisiin menoa vääristä syistä. Todellisuudessa häntä ahdistaa vieraat tilanteet. Hän ei halua nolostua. Jälleen yksi syyllisyyden tuulahdus valtaa Äidin. Jälleen Äiti muistaa sen ylimääräisen reiän. Jälleen rakkaus syrjäyttää kiukun.

Loppupäivä menee paremmissa merkeissä. Ruokahetkien kiukuttelutkaan eivät sumenna Äidin sydämessä vellovaa rakkautta. Äidin ja Sydämen leikkihetkikin on erityisen pitkä, ja Äiti kokee jälleen löytäneensä yhteyden Sydämen kanssa. Isikin tulee vihdoin kotiin ja ilta käytetään kävelyharjoituksiin. Koko perhe viihtyy yhdessä.

Seuraavana aamuna kaikki alkaa alusta. Jälleen uni vei voiton, jälleen kerho jää välistä. Jälleen päivä kaksin kauheine ruokailuhetkineen. Jälleen kiukkua, jälleen katumusta, jälleen pieniä rakkauden hetkiä.